Rock-musiikki on perinteisesti ollut ainoa elämänala, jolla miehetkin ovat saaneet sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla meikata. Kun ajattelemme rock musiikkia ja meikkaavia miehiä, mieleemme tulevat ehkäpä KISS, indiepopin kyntensä ja silmänsä mustaavat emo-pojat, tai David Bowien seitsemänkymmentäluvun alkupuolen androgyyni tyyli.
Rock-musiikin ja meikkaavien miesten taru alkaa kuitenkin jo musiikin ensi askelia otettaessa. Jo Little Richard, jolta elämään on jäänyt rock ‘n’ roll hitti Tutti Frutti vuodelta 1955, esiintyi silmät kajalilla rajattuina tuona muutoin konservatiiviseksi miellettynä aikakautena. Toinen laulaja, joka rajasi silmänsä ennen kuin meikkaamisesta tuli rock ja pop -musiikissa yleistä miesten parissa, oli Rolling Stones -yhtyeen Mick Jagger, jonka esimerkkiä lukemattomat rokkarit ovat tämän jälkeen noudattaneet hakiessaan lavakarismaa ja seksuaalista vetovoimaa.
Glam rock
Varsinainen rockin ja meikkaamisen ensimmäinen aalto osui 1970-luvun ensi vuosiin. Tuolloin Britanniassa syntyi glam rock -niminen musiikinaalto, jossa glamoröösi lavapersoona oli tärkeä osa musiikkia. Glam rockia johti bändi T-Rex, jonka avainhenkilö Marc Bolan oli ensimmäisiä meikkaavia miehiä, ja hänen hahmonsa on toiminut esikuvana lukuisille myöhempien aikojen indiepoppareille. Bolanin ystävä David Bowie peri tämän manttelin Bolanin menehdyttyä ennenaikaisesti. Hän vei glam rockia eteenpäin Ziggy Stardust-hahmollaan ja rock-musiikissa meikkaavan miehen standardin uusiin ulottuvuuksiin vuonna 1973 Aladdin Sane-hahmollaan, jonka kasvot ovat puunattu kauttaaltaan, kulmakarvat ajeltu ja otsassa usein välkehtii kultainen piirretty kuu tai aurinko. Muita brittiläisiä meikkaavia glam-rokkareita olivat vaikkapa Sparks, Mott the Hoople ja Roxy Music. Nekin, jotka eivät tuohon genreen niin intohimoisesti kuuluneet vaikuttuivat meikkaamistyylistä ja omaksuivat sen. Niin Rod Stewart kuin Freddie Mercurykin jatkoivat silmien kajal-rajauksen perinnettä pitkin 1970-lukua. Yhdysvalloissa, jossa glam-tyyli ei koskaan saavuttanut samanlaista suosiota, Bowien toverit Lou Reed ja Iggy Pop ymmärsivät meikkaamisen tärkeyden rock ‘n’ roll -musiikissa, ja heidän ihailijansa ovat jatkaneet tätä perinnettä Amerikan maassa.
Heavy
Raskaan musiikin, tai hard rockin, meikkaamisen perinteen on aloittanut New Yorkista kotoisin oleva bändi Kiss, jonka ensilevy julkaistiin jo vuonna 1974. Yhtyeen teatraalinen halloween tai kabuki-tyylinen meikki korostaa bändin yhtenäisyyttä jonkinlaisena supersankarien ryhmittymänä, jossa jokaisella jäsenellä on oma tunnuskuvionsa ja oma sankarillinen nimensä. Nämä nimet ovat suomennettuina Tähtilapsi, Demoni, Avaruusmies ja Kissamies. Tarinoiden mukaan näiden maskien tarkoitus oli myös salata bändin jäsenten henkilöllisyys. Toinen seitsemänkymmentäluvulla aloittanut rokkari, joka on vaikuttanut raskaamman musiikin lavaesiintymiseen on Alice Cooper, joka oli Kissin ohella toinen suosittu yhdysvaltalainen artisti, joka toi miesten meikkaamisen valtavirtaan, vaikka varsin kieli poskessa.
Yllä mainitut artistit ovat innoittaneet lukemattomia heavy-bändejä. Voisi melkein sanoa, että lukuunottamatta vain joitain metallityylejä, meikkaaminen joko kevyesti tai raskaasti heavy- ja metallimusiikissa on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Kahdeksankymmentäluvun tukkahevarit rajasivat vienosti silmänsä, kun toisessa ääripäässä löytyy teatraalisia black metal -bändejä, joiden esiintymisasuun usein kuuluu corpse mask, eli hieman Kissin sarjakuvanaamioita muistuttavia kalloja muistuttavia pakkeleita. Jonnekin silmärajauksen ja corpsemaskin väliin mahtuu lukemattomia variaatioita, niin Turisaksen folk-metalliin sopivaa keskiaikaa apinoivaa keinoverta kuin Behemothin valkaistuja kasvoja. Innoitusta niin muusikon urasta haaveileville kuin halloween-juhlia ajatellen!
